Painavaa sanaa Stadista!

Helsinkiläisvaltuutetut olivat ristiriitaisia ja neuvottomia hankalan kerjäläiskysymyksen edessä keskiviikkoiltana, kun kaupunginvaltuusto keskusteli asiasta ensimmäistä kertaa. Akuutein kysymys koski sitä, kuinka kauan kaupunki jatkaa 22 romanialaisen hätämajoitusta. (Yhteensä kerjäläisiä tai heidän perheenjäseniään arvioidaan olevan kaupungissa noin 40–50 henkeä.)

Kaupunki aikoo luopua hätämajoituksesta tammikuun lopussa. Suurinta osaa valtuutetuista tämä kauhistutti. ”Ketään ei Helsingissä heitetä pakkaseen”, kokoomusryhmän puheenjohtaja Laura Räty painotti.

Romani asian nosti esille asiasta välikysymyksen tehnyt Vihreiden Kimmo Helistö. ”Kaupungin nykyinen toimintamalli on liian tyly”

Tämä talvi on ollut kylmä, ja romanien häätö pakkaseen olisi kieltämättä tylyä. Olen myös iloinen, jos kaupunginvaltuusto on tosiaan sitä mieltä, että ketään ei Helsingissä heitetä pakkaseen. Vielä iloisempi olisin, mikäli kaupunginvaltuustossa olisi tahtoa saada kodittomat pakkasesta edes hätämajoitukseen.

Helsingin (ja koko Suomen) asunnottomien määrä on kansallisen häpeä. Vielä suurempi häpeä on, että päättäjiä ei kiinnosta heidän saamisensa lämpimään. Tyypillisen asunnottoman stereotyyppi on alkoholiongelmainen, eronnut, työtön mies. ”Mitäs on juonut asuntonsa, työnsä ja perheensä”. Heille ei montaa auttajaa löydy.

Kunnallisvaalien aikaan juttelin Sörnäisissä asunnottoman viisikymppisen miehen kanssa. Siististi pukeutunut mies, kieltämättä humalassa, mutta muuten kuin kuka tahansa meistä. Insinööri koulutukseltaan. Ensin oli mennyt työ, sitten vaimo, ja lopulta asunto. Viina oli ainoa, jolla mies sai turrutettua tuskansa. Hyvin tavallinen asunnottoman tarina.
On kieltämättä helpompaa kääntää katse ja ajatukset pois asunnottomista, kuin koettaa tehdä jotain asialle. Asunnottomat muistuttavat meitä siitä, että oma hyvinvointimme on vain ohuen nyörin varassa. Vaikka työpaikka ja katto pään päällä tuntuu nyt turvatuilta, työttömyys ja asunnottomuus on kuin päämme päällä roikkuva Damokleeen miekka.

SKP:n Yrjö Hakasen mukaan ”Viranomaisilla on Helsingissäkin velvollisuus suojella myös ulkomailta tulleiden kerjäläisten ihmisoikeuksia”. Mistä löytyisi helsinkiläinen päättäjä, jonka mukaan viranomaisilla on Helsingissäkin velvollisuus suojella asunnottomien ihmisoikeuksia?

Noin 8 000 asunnotonta pelkästään Helsingissä on paitsi häpeä, se on myös ihmisoikeusrikos.

Helsingin tilanne itsessään on synti ja häpeä, mutta asunnottomuus ei rajoitu, ikävä kyllä, pelkästään Helsinkiin.

Helsingin asunnottomista n. 10% on 18-25 vuotiaita. Mitä mahdollisuuksia heillä on palata yhteiskuntaan edes lyhyen kadulla-asumisjakson jälkeen? Ei mitään.

Asiaa ei auta, että tyypillisen asunnottoman stereotyyppi on alkoholiongelmainen, eronnut, työtön mies. ”Mitäs on juonut asuntonsa, työnsä ja perheensä”.

Kunnallisvaalien aikaan juttelin Sörnäisissä asunnottoman viisikymppisen miehen kanssa. Siististi pukeutunut mies, kieltämättä humalassa, mutta muuten kuin kuka tahansa meistä. Insinööri koulutukseltaan. Ensin oli mennyt työ, sitten vaimo, ja lopulta asunto. Viina oli ainoa, jolla mies sai turrutettua tuskansa. Vallan se oli saanut kun asunto meni alta.

On kieltämättä helpompaa kääntää katse ja ajatukset pois asunnottomista, kuin koettaa tehdä jotain asialle. Asunnottomat muistuttavat meitä siitä, että oma hyvinvointimme on vain ohuen nyörin varassa. Vaikka työpaikka ja katto pään päällä tuntuu nyt turvatuilta, työttömyys ja asunnottomuus on kuin päämme päällä roikkuva Damokleeen miekka.

Valtion elvyytysrahalla on lukuisia ottajia. Pankit pitäisi pelastaa, ja yritykset huutavat kilpaa valtiota apuun. Maahanmuuttoministeri haluaa elvyytysrahaa turvapaikka-anomusten käsittelyyn.

Mutta kukaan ei huuda asunnottomien puolesta, vaikka asunnottomuuteen puuttuminen tarkoittaisi samalla työttömyyden torjuntaa turvaamalla mm. rakennusalan työpaikkoja.
Asunnoton Arska ei ole mediaseksikäs, hän ei äänestä, eikä marssi eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään. Mutta hän on ihminen, ja elvyytysrahaa jaettaessa tulisi ajatella ihmisiä.

Asunnottomuuteen on välittömästi osoitettava elvyytysrahaa. Ihmisten jättäminen kadulle on vähintäin heitteillejättö. Pelastetaan siis asunnoton Arska.

Päivän Iltalehti kertoo, että Suomi on karkoittamassa keski-ikäistä sairasta inkerinsuomalaista naista Venäjälle. Nainen kärsii niin henkisistä kuin fyysisistä sairauksista. eikä lääkäreiden mukaan kykenen huolehtimaan itsestään. Suomessa hän on asunut yli 70-vuotiaan äitinsä kanssa. Lääkärien mukaan karkoitus tarkoittaa käytännössä kuolemantuomiota.

Naisen rikos on se, että hän ei hakenut oleskelulupaa jo Venäjällä, vaan vasta Suomessa. Äidille oleskelulupa heltisi. Maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Thors toteaa päätöksen olevan laillinen. Karkoitus toteutettaneen huomenna keskiviikkona.

Vajaa viikko sitten KHO vahvisti kahden somalin karkoituksen. Kolmatta ei KHO suostunut karkoittamaan, koska päädyttiin siihen, että olisi kohtuutonta karkottaa hänet Somaliaan alueelle, jossa hän ei ole koskaan asunut. Siis siitä huolimatta, että KHO oli sitä mieltä, että myös hänen kohdallaan tehtyjen rikosten määrä ja laatu olisivat puoltaneet karkottamista.

Suomessa oleskelulupa voidaan myöntää myös inhimillisin perustein. Psyykkisesti ja fyyisesti sairaan keski-ikäisen naisen karkoittaminen kuolemaan yksin on siis inhimillistä, mutta toistuviin ja raakoihin rikoksiin tuomitun parikymppisen nuoren miehen karkoitus seudulle jossa tämä ei ole asunut, ei ole kohtuullista.

Onko siis inhimillisyys ja kohtuus varattu vain nuorille miehille?

Työperäistä maahanmuuttoa mainostetaan ainoana ratkaisuna väitettyyn tulevaan työvoimapulaan. Käytännössä ei kuitenkaan ole kuin kyse laillistetusta orjuudesta. Näin etenkin terveydenhuoltoalalla.

Filippiineiltähän ollaan tuomassa hoitajia Suomeen. Käytännössä kyseessä on laillistettu orjakauppa.

Sen sijaan, että maksettaisiin suomalaisille (ja jo maassa oleville maahanmuuttajille) palkkaa, jolla pääkaupunkiseudulla elää, tuodaan maahan kehitysmaasta hoitajia, joille maksetaan nälkäpalkkaa, ja majoitetaan pienissä yhteisasunnoissa.

Yhteismajoitusta perustellaan filippiiniläisten ”yhteisöllisyydellä”, ja pientä palkkaa ”vähään tyytymisellä”.

Oikeasti kyseessä on köyhien ihmisten riisto, ellei jopa orjuus. Tarjotulla palkalla ei elä pääkaupunkiseudulla. Sillä selviää hengissä, kunhan työvuorojen välissä viettää aikansa ”yhteisöllisesti” muiden kohtalontovereitten kanssa asuintiloissaan.

Perheelliset eivät voi tuoda perheitään mukanaan.  Ilmeisesti kehitysmaan lapselle riittää äidin pari kirjettä kuussa. Internetin kautta olisi tietysti mahdollista pitää yhtettä, mikäli kotikylässä olisi internet, ja perheellä varaa siihen.

Työperäisen maahanmuuton nimissä ollaan Suomeen tuomassa laillistettu orjuus. Aiommeko todella sallia sen?

Helsingin Sanomat nosti tänään esille sen seikan, että pääkaupunkiseudun päättäjistä suuri osa on kunnan tai valtion palveluksessa. Ovatko he siis jäävejä? Jopa vaalikelpoisuuden poistoa kunta-alan työntelijöiltä on ehdotettu.

Samaan aikaan Helsingin kaupunginhallituksen 15 jäsenestä 7 kuuluu HOK-Elannon valtuustoon. Muutenkin HOK-Elannon valtuusto on kuin Helsingin seudun kuntapäättöjien Kuka kukin on. S-Ryhmä muodostaakin Helsingin suurimman puolueen.

Myös muiden kaupan alan yritysten sekä rakennusliikkeiden johdossa on useita kunnallispoliitikkoja. Tulisiko heidät myös jäävätä? Etenkin kaavoitus-asioissa jääviys kysymyksiin törmätään taatusti.

Asia on tärkeä, mutta vaalikelpoisuuden vientiin ei mielestäni ole tarvetta, mikäli sidonnaisuudet ovat selvillä, ja ”omaan yhtiötä koskevista asioista päätettäessä kyseiset henkilöt jääväävät itsensä. Muuten menetämme suuren määrän asiantuntemusta.

Mainittakoon lopuksi, että allekirjoittaneella ei ole muita luottamustehtäviä kuin puolueen kautta, sekä Suomen Chiliyhdistyksen hallituksen jäsenyys.

Helsingin lähiöitä ollaan näivettämässä siirtämällä peruspalvelut muutamaan isoon keskittymään. Mm. Kontulasta KELA on siirtynyt Itäkeskukseen, ja terveysasemaa ollaan siirtämässä Myllypuroon.

Kaupat ovat keskittymässä kehäteiden hypermarketteihin, autottomien ulottumattomiin.

Joukkoliikenne kulkee kohti kriisiä. Pelkästään viikolla 33 jäi kuljettajapulan vuoksi yli 1300 vuoroa ajamatta!

Uusia kaupungin vuokra-asuntoja valmistuu tänä vuonna 184, samalla kun asumisen kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Vuokriin kohdistuu jopa 10% korotuspaineet, ja omistusasuntojen hinnat jatkavat nousuaa.

Pieni ja keskituloisilla ei enää kauaa ole varaa asua Helsingissä. Samalla karkaavat palvelut ja työpaikat Helsingistä.

Pian Helsingissä ei asu kuin heitä, joilla ei ole varaa muuttaa pois, sekä pääomatuloila eläviä, jotka eivät maksa kunnallisveroa.

Kohtuuhintaisia asuntoja on kaavoitettava Eiranrannan kaltaisten ökyalueiden lisäksi, sekä pidettävä huoli helsinkiläisten tasavertaisuudesta peruspalvelujen saatavuudessa.

Julkisessa liikenteessä on otettava huomioon niin lapsiperheiden kuin vanhenevan väestön tarpeet. Myös ruuhka-aikana on oltava mahdollisuus kulkea julkisissa kulkuvälineissä niin rollaattorin, pyörätuolin kuin lastenrattaiden kanssa.